Hyvää äitien juhlaa arvoisat iittiläiset äidit ja isoäidit, ja ehkä isoisoisäiditkin puolisoineen!
Olen aina sanonut että Iitin kunnanvaltuuston puheenjohtajana yksi mieluisimmista tehtävistä on puheenvuorot kesän korvalla ja joulun alla Iitin vauvajuhlassa.
Tämä äitien juhlan puheenvuoro kuuluu ehdottomasti noiden mieluisimpien tehtävien joukkoon.
Kuntaa ei olisi ilman kuntalaisia, ja niinpä silloin, kun puhutaan lapsille, perheille tai äideille, ollaan kaiken tärkeimmän äärellä.
***
Jokaisen ihmisen tulee valita itse ideologiansa ja tapansa toimia. Luulen, että kukaan meistä ei pysty koskaan muodostamaan omaa kokonaisvaltaista ideologiaansa ja toimintatapaansa, johon voisi joka tilanteessa turvautua ja joka olisi aina mielessä.
Näinhän minun olisi pitänyt sanoa! -pälkähtää mieleen seuraavana iltana tai seuraavalla viikolla.
Jokaisella meillä on kuitenkin jonkinlaisia ohjenuoria, joiden avulla tarkastelemme muita ihmisiä, heidän toimiaan, maailman menoa ja joiden johdattamina tähän kaikkeen reagoimme.
Mieheni pohjoiskarjalalainen isoäiti sanoi minulle kerran, kun ensimmäinen lapsemme oli muutaman kuukauden ikäinen:
”Anniina, meillä kotona äiti aina sanoi – Lapset ensin, sitten muut. Ja siihen saivat muut tottua. Eihän aikuiset tarvitse apua, lapset tarvitsevat.”
Silloin painoin tarinan mieleeni, mutta en siitä erityisemmin ymmärtänyt.
Koitti se päivä, kun ystäväpariskunta tuli kylään. Söimme ja juttelimme, niin kuin kymmenen vuoden aikana oli tehty niin monta kertaa ennenkin. Juttua riitti, nauru raikasi. Ei kuitenkaan aikaakaan, niin vauva alkoi liikehtiä niin, että nyt olisi aika hiljentää keskustelu. Olisi aika syödä, makoilla ja sitten ihan rauhassa nukahtaa. Koitin tyynnytellä vauvaa, sillä en keksinyt, kuinka olisin sanonut ystävilleni, että nyt minun on mentävä. Ajattelin, että ehkä tilanne ratkeaa jollain tavalla. Tunsin epämukavuutta.
Silloin Eeva-mummin sanat palasivat mieleeni. Tätä hänen oli täytynyt tarkoittaa!
Tämän hänen minulle aika pikaisestikin kertoma elämänviisaus oli käynyt hänelle itselleen itsestäänselväksi toimintatavaksi, kun hän oli kaitsenut ja kasvattanut kuusilapsista katrastaan. Hän oli kuitenkin painanut mieleensä sen, kuinka merkityksellinen tuo oppi oli hänelle aikanaan ollut. Kun minä olin vasta oman matkani alussa, hän muisti jakaa itselleen samassa tilanteessa hyväksi havaitsemansa viisauden kanssani.
Eeva-mummin ohjenuoran sanoma heräsi eloon elämässäni, kun sen aika tuli. Lopulta se muutti ajatteluani ratkaisevasti. En ollut koskaan ennen ollut tilanteessa, jossa minulla olisi ollut vastuuta enemmän kuin olisin ehtinyt kantaa. Ja kun taakka alkoi painaa harteitani, oli helppo ymmärtää Eevan minulle jakama ajatus.
Sen jälkeen minun ei ole koskaan ollut vaikea tehdä ratkaisua sen suhteen, kenelle aikani kuuluu. Jollei se kuulu minulle itselleni, se kuuluu sille, joka sitä eniten tarvitsee.
Uskon että jokaisella teistä on näitä ohjenuoria ja viisauksia, joita olette joko perimätietona saaneet tai itse elämänkokemuksienne pohjalta muovanneet. Jokainen äiti ja isä on kulkenut elämässään niin pitkän matkan, että mukaan on tarttunut niin paljon viisautta, näkemystä, suhteellisuudentajua, tyyneyttä, tulevaisuudenuskoa, että on todennäköisesti mahdotonta erottaa monessakaan kohtaa, milloin mukaan tarttui mitäkin, ja milloin oma ajattelu loksahti eteenpäin.
On vain se oma ideologia ja elämänkokemus, jossa omat kokemukset, Eeva-mummin kuiskauksen kaltaiset ajatukset, ja monta kantapään kautta opittua asiaa kietoutuu toisiinsa.
****
Maailma on muuttunut niin paljon ja niin nopeasti, että me ihmiset olemme unohtaneet, että se on edelleen ihan samanlainen kuin aina ennenkin. Uskon, että tänä aikana teidän ohjenuoranne arvo on lähes mittaamaton.
Lapset, lapsenlapset, kuka tahansa kaipaa juuri niitä elämän perusasioita ja -viisauksia, joihin he voivat sitten oikean hetken tullen turvautua. Niitä ei useinkaan osata kysyä.
Mutta sukupolvien välinen vuorovaikutus ja yhdessäolo luovat ne tilanteet, joissa omat oivallukset voi siirtää eteenpäin. Älä lannistu, jos suurintakaan viisauttasi ei arvosteta heti. Opithan sen itsekin vasta pitkän kaavan kautta. Vaikka kiitos ei tulisikaan suoraan, pelastat ajatuksillasi monta väsynyttä hetkeä, kiperää tilannetta tai tarjoat sen ajatuksen, jolla pääset eteenpäin silloin kun olet itse jumissa.
Se on kaikkein kalleinta.
Sanoin aiemmin, että maailma on muuttunut niin paljon ja niin nopeasti, että me nuoremmat ihmiset emme aina ymmärrä sen olevan ihan samanlainen kuin aina enemminkin. Vaikak ympärillä tapahtuisi mitä, meidän on
– tehtävä työtä
– elettävä säästeliäästi
– asetettava lapset edellemme
– autettava heikommassa asemassa olevaa
– kunnioitettava luontoa ja eläimiä
– kunnioitettava toisia ihmisiä
****
Aina kun juhlimme äitiä, juhlimme myös isiä. Ilman heitä ei olisi sitä kokonaisuutta, jossa elämme. Samalla juhlimme työtä, joka on tehty, rakkautta joka on saatu ja joka on annettu, elämää ja kuolemaakin. Ihan kaikkea.
Hyvää äitien juhlaa ja kiitos kaikesta tekemästänne työstä niin perheemme, lastemme kuin yhteiskuntammekin eteen!