Kouvolan Sanomat (30.3.2019) haastatteli kansanedustajaehdokkaita kampanjoinnista. Koko juttu löytyy täältä, alla oma vastaukseni.
Anniina Peltolan (kesk.) mielestä häiriökäyttäytymisen taustalta löytyy usein inhimillinen hätä.
— Kerran eräs mies tuli puhetilaisuuteen huutamaan ja haukkumaan. Otin mikrofonin alas ja pyysin, että puhutaan alustuksen jälkeen. Mies haistatteli ja lähti, mutta tuli sitten kuitenkin uudestaan paikalle. Juttelimme hetken, ja lopulta mies halasi. Hän sanoi, että oli helpottavaa, kun edes yhden kerran joku kuunteli. Hänelle järjestettiin apua.
— Missään nimessä en hyväksy uhkailua, mutta monesti häiriökäyttäytyminen on äärimmäinen hätähuuto. Meidän pitää huomata paremmin ihmisten toivottomuus, hätä ja ulkopuolisuuden kokemukset.
Poliitikon pitää pystyä kantamaan vastuu tekemistään päätöksistä. Tämä tarkoittaa, että palaute voi olla ankaraakin. Silti poliitikon ei tarvitse sietää mitään muita kansalaisia enemmän, Peltola sanoo.
— Poliitikassa päätökset voivat vaikuttaa kielteisesti joidenkin ihmisten elämään, ja silloin politiikon täytyy olla valmis kuuntelemaan kansalaisten pettymys. Mutta ketään ei saa uhkailla tai pelotella. Epäasiallisuus ei kuulu suomalaiseen yhteiskuntaan eikä sen pitäisi kuulua mihinkään yhteiskuntaan.
Uhkailu ja häirintä ovat toisiin eduskuntavaaleihinsa valmistautuvalle Peltolalle tuntemattomia kokemuksia. Tosin hän epäilee karaistuneensa vuosien mittaan.
— Aiemmissa vaaleissa olin nuorempi ja eka kertaa ehdolla, ehkä olin silloin herkempi. Se, mitä aikaisemmin tultiin sanomaan kahvipöydissä, kirjoitetaan nyt someen. Aika usein niistäkin kommenteista paistaa läpi kirjoittajan paha olo.